Hei vaan ystävät!
Siitä onkin vierähtänyt aikaa kun viimeksi täällä pyörähdin. Nyt alan pikkuhiljaa palailla askartelun ihanaan maailmaan.
Useat teistä jo tietävätkin, että minulla on ollut kovasti surua ja ikävää elämässäni. Maaliskuussa ennen Pääsiäistä lähti taivasmatkalle Rakkaat isäni ja äitini. Heti kuukauden päästä lähti perään tätini. On kuin olisi ollut pahaa unta monta kuukautta. Kaikki tämä on ottanut minun voimille ihan fyysisesti ja henkisesti. Oma kehoni reakoi niin voimakkaasti rakkaiden menetykseen, että jouduin käymään monta kertaa Acutassa... mutta, ihmeitä tapahtuu ja alan toipua!
En halua tämän enempää raottaa ikäviä muistojani.
Kiitos teille jotka muistitte minua ihanilla surukorteillanne! Ne olivat tärkeitä kortteja minulle, kiitos!
HE eivät unohdu koskaan eikä rakkauteni katoa milloinkaan!
***
Nyt sitten annetaan uusien tuulien puhaltaa. Katse kohti tulevaisuutta ja uusia projekteja.
Yksi uusi elementti ilmestyi pihaamme kun saimme naapurin papalta reunakiviä. Olin pitkään haaveillut jonkin laisesta kohopenkistä ja nyt sen teimme. Minä suunnittelin ja Jarmo latoi kiviä riviin :) Pikkuisen kasvihuoneen tein kompostikehikosta ja kivimuuria ympäröi kuparinauha joka estää kotiloiden kiipeämisen kielletylle alueelle. Kokeeksi kylvin persiljaa! Osan mullasta suojasin muovilla ettei männynsiemenet valtaa alaa. Ensi keväänä kylvän sitten enemmän syötävää.
Tästä se sitten alkaa, elämä voittaa!
Toivon että voitte hyvin, siellä jossain!