Hei vaan ystävät!
Siitä onkin vierähtänyt aikaa kun viimeksi täällä pyörähdin. Nyt alan pikkuhiljaa palailla askartelun ihanaan maailmaan.
Useat teistä jo tietävätkin, että minulla on ollut kovasti surua ja ikävää elämässäni. Maaliskuussa ennen Pääsiäistä lähti taivasmatkalle Rakkaat isäni ja äitini. Heti kuukauden päästä lähti perään tätini. On kuin olisi ollut pahaa unta monta kuukautta. Kaikki tämä on ottanut minun voimille ihan fyysisesti ja henkisesti. Oma kehoni reakoi niin voimakkaasti rakkaiden menetykseen, että jouduin käymään monta kertaa Acutassa... mutta, ihmeitä tapahtuu ja alan toipua!
En halua tämän enempää raottaa ikäviä muistojani.
Kiitos teille jotka muistitte minua ihanilla surukorteillanne! Ne olivat tärkeitä kortteja minulle, kiitos!
HE eivät unohdu koskaan eikä rakkauteni katoa milloinkaan!
***
Nyt sitten annetaan uusien tuulien puhaltaa. Katse kohti tulevaisuutta ja uusia projekteja.
Yksi uusi elementti ilmestyi pihaamme kun saimme naapurin papalta reunakiviä. Olin pitkään haaveillut jonkin laisesta kohopenkistä ja nyt sen teimme. Minä suunnittelin ja Jarmo latoi kiviä riviin :) Pikkuisen kasvihuoneen tein kompostikehikosta ja kivimuuria ympäröi kuparinauha joka estää kotiloiden kiipeämisen kielletylle alueelle. Kokeeksi kylvin persiljaa! Osan mullasta suojasin muovilla ettei männynsiemenet valtaa alaa. Ensi keväänä kylvän sitten enemmän syötävää.
Tästä se sitten alkaa, elämä voittaa!
Toivon että voitte hyvin, siellä jossain!
Niin hyvä kuulla, että aurinkoa on kuitenkin näkyvissä <3 <3 <3
VastaaPoistaKyllä vain....pikkuhiljaa eteenpäin!
PoistaVoi sinua ja noin lyhyessä ajassa meni niin monta. Osanottoni ja voimahalit myös täältä 💗 Ja pikkuhiljaa elämä palaa raiteilleen.
VastaaPoistaTosi hieno tuo sinun pikku kasvimaasi 😊
Kiitos ja iso halaus!
Poista💕 olen jo kaivannut sinua, aurinkoa päiviisi.
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla!
PoistaNiin se vaan usein menee että ikävät asiat tulee ryppäässä. Meillä oli 2003-2005 seitsemät hautajaiset. Menetimme isäni,anoppini, mieheni veljen tapaturmaisesti ja enon, setäni, siskoni miehen oman käden kautta ja mieheni tädin. Silloin ajattelin että eikö jo riitä??? Aika on tuonut helpotusta, mutta toki omat vanhemmat pysyy aina mielessä ♥
VastaaPoistaTsemppiä sinulle ja voimahaleja ♥
Mukavaa syksyä !!!
Oi kiitos sinulle. Ikävä jää, onneksi tuskainen suru alkaa helpottamaan. Onpa sinullakin ollut murheita, voimia myös sinulle <3
PoistaIhanaa oli lukea postaustasi. Olet menossa sisäisessä maailmassasi kohti valoisampia aikoja vaikka luonnossa vuoden pimein aika onkin koittamassa. Minua henkilökohtaisesti puutarhanhoito ja askartelu ovat auttaneet suunnattomasti vaikeina viime vuosina. Meidän mökille tehtiin viime keväänä kohopenkki kesäkurpitsoja varten. Erinomaisesti kasvoi. Nyt syksyllä lisättiin kerroksia ei vielä ihan valmiista kompostista. Eikö olekin mukava jo odottaa ensi kevättä ja miettiä, mitä kohopenkkiin kylväisi!
VastaaPoistaKiitos Manumiina! Vähitellen alkaa minun ajatukseni olla jo muuallakin kuin menneiden ja surun peittäminä....tästä se alkaa todellakin valoisampi aika. Juu, innolla odotan kevättä jo! Kylvin tuonne persiljaa ja nyt saan kerätä sitä talteen ennen pakkasia, hyvin itivät vaikka jätin myöhäseen kylvämisen.
Poista